Loikkaus tyynytehtaalle

Nyt tuli loikattua. Näin politiikan kielellä sanottuna. Kaivoin nimittäin hyvän tovin varastossa muhineen ompelukoneen ja vielä paremman tovin muhineen kangaskassin esiin ja annoin mennä. Siitähän se sitten lähti ja kovaa. Sanottakoon nyt kuitenkin ensin, että ompelutaidot olivat lapsen kengissä ja muutama ilta ennen ompelua oli koneella istuttava Youtube-videoiden äärellä, jotta siihen vauhtiin pääsi. Mutta pääsin kuitenkin, ja siitä olen hiukkasen jopa ylpeä. 

Lähdin helposta, tein tyynyjä. Tein niitä sitten samalla kerralla hyvän kasan, ettei pääse loppumaan kesken. 

Mitä: Tyynyjä! 
Mistä: Kaapin kätköistä löytyneistä kankaista 
Miten:  Ompelukoneella 
Miksi: Harjoituksena ja hurjan innostuksen vallassa
 

Ensimmäiset tyynyt syntyivät vanhoista verhoista. Joku design-kangas tämäkin ollut joskus. Kuosi ei niin itseäni puhutellut, lähti mökille vierassänkyjä koristamaan. 




Taustalla olevat peitot olen neulonut ja virkannut muutama vuosi sitten. 

Malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan kirjekuorimalli (opin, että siihen ei muuten montaa ompelukoneen surautusta tarvita!). Koska tyynyt olivat suhteellisen isoja, suuaukko pääsi vähän repsottamaan, joten laitoin siihen nepparit. Söpöäkin söpömmät retro-nepparit löytyivät paikallisesta Fidasta. Ja laitoin ne muuten paikoilleen vasaralla. Koska eihän tässä huushollissa mitään nepparipihtejä ole. Opin myös sen, että ne on aika kätevät ne. Ainakin, jos naapurisovun haluaa säilyvän...





Tehtailin myös vielä isompia tyynynpäällisiä omalle soffalle. Kukallinen kangas olikin jotain Laura Ashleyn arvokangasta (voiko niin edes sanoa?), mistä lie minulle päätynyt. Ainakin se tuntui erittäin laadukkaalta. Turkoosisävyinen tyyny syntyi vanhasta lakanasta ja raidallisesta kankaan jämästä.



 Ja hei! Näissä on kaikissa vetoketjut. Enpä ole koskaan ennen niitä tehnyt. Nyt olen. Ja voin kertoa, ettei se ollut lähellekään niin raketti-tiedettä, kun kuvittelin. Sitäpaitsi Pinterest ja Youtube on aloittelevan ompelijan parhaat ystävät.



Todellisuus tuosta sohvanurkasta näyttää useimmiten tältä... Mutta onpahan hei hienot tyynyt siellä ainakin!


Verso

Heipä hei. Johan se aika onkin vierähtänyt. On täällä silti paljon tapahtunut, myös käsitöissä. Muussa elämässä sain tärkeän viestin yliopistolta. Siinä luki näin: "Onnea valmistumisesi johdosta!" Se oli kiva viesti se.

Käsityörintamalla on täyttä. Jos jonkinmoista projektia kesken. Nyt myös jotain valmista. Ostin jo aikoja sitten Niina Laitisen Taimitarhan kevät -sukkaohjekokoelman ja samantein laitoin vihreät ihanuudet puikoille. Growing socks nimeltään. Nimensä mukaisesti sukissa selvästi kasvaa versoja, edessä ja takana. Hurjan kauniit. Ja helppo tehdäkin! Koko kokoelma on kuin karamelli, ihanan näköinen ja värinen. Voisi tehdä vaikka kaikki. Challenge accept...eikun. Katsotaan nyt ensin vaikka nämä.


Mitä: Verso (Niina Laitisen Growing socks, maksullinen ohje Raverlyssa)
Mistä: Vihreä 7 Veljestä
Miten:  Koivuiset sukkapuikot 3,0 
Miksi: Versoilun vuoksi 






Juu, siellä on hieman kesäistä risua kantapäässä. Se kuuluu asiaan.

Jos jotain tästä voisi valittaa (minäkö valitan? Ehen ikinä!), niin henkilökohtaisesti en kovin tykkää tuosta 7 Veljeksestä. Se on niin paksua ja kovaa ja vähän nihkeätä. Voisi koittaa ohuemmalla langalla, tuo kaunis pitsi tulisi silloin ehkä paremmin myös esille. Mutta enhän minä valita..

Vielä on muutamia sukkia kuvaamatta ja sitten jotain ihan muuta. Ehkä jotain uutta. Pysykää kanavalla!
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.