Retki

Harrastan retkeilyä. En vielä mitään kovin extremeä, mutta rakastan kansallis- ja luonnonpuistoja, metsän rauhaa ja pehmeitä, mutkittelevia polkuja. Vuosien saatossa olen keräillyt jo jonkun verran retkeilijän perusvarusteita; makuupussin, trangian, kuksan, retkikengät... Mutta varsinkin näin talviaikaan (mihin talviaikaan, lumihan juuri suli?) vaatetuksen merkitys ulkona oleillessa korostuu. Käsityöharrastuksen myötä olen oppinut onneksi laadukkaiden materiaalien merkityksen ja eri materiaalien ominaisuudet. Niistä on erityistä hyötyä mietittäessä ulkoiluvaatteita, joiden tulee lämmittää, mutta jotka eivät saa hiostaa. Näiden oppien pohjalta neuloin itselleni joka retkeilijän perusvarusteen: villapaidan.

Mitä:  Retki-paita (mukaillen Jonna Hietalan Kerällä-kirjan "Kaula-aukosta alaspäin" -paidan ohjetta)  
Mistä: Novita Isoveli ja Isager Alpaca 1 yhdessä neulottuna
Miten:  Ylhäältä alas raglan-lisäyksillä, koivupyöröt 6,0
Miksi: Retkeilijän perusvarusteeksi 


Äiti kiikutti minulle taannoin kassillisen Novitan villalankaa. "Sinä kun oot tehnyt niitä sukkia meille niin paljon, niin ota tästä vähän lisää lankaa". En viitsinyt mainita, miten oma lankavarasto on lähiaikoina pullistunut kilokaupalla, vaan iloisena ilmaisesta langasta otin kassin hymyssä suin vastaan ja aloin suunnitella villapaitaa. Ja koska olen päässyt nyt niin sanotusti "parempien" lankojen makuun, halusin paitaan vielä jotain pientä ekstraa. Kävin Titityystä nappaamassa hyllyn viimeiset vaaleanpunaiset Isagerin Alpaca 1:t. Yllätyin itsekin tuosta vaaleanpunaisesta valinnasta, mutta sävy oli niin herkullinen, ettei sitä pieni ihminen voinut vastustaa (katsokaa vaikka!). En tiennyt, mitä Alpaca 1 ja äidiltä saamani Novitan Isoveli toisistansa tykkäisivät, mutta ilmeisesti ne viihtyvät kohtuullisen hyvin yhdessä.


Villapaita pääsi heti testikäyttöön, kun suuntasimme pääsiäislomalla Kolin jylhiin maisemiin. Kolilla Retki-paita oli mukanani hiihtoladulla sekä päiväpatikoinneilla. Yöksi ripustin paidan tuulettumaan ulos pakkaseen ja seuraavana päivänä taas päälle. Retki-paita läpäisi testin heittämällä. Se lämmitti Kolin korkeiden vaarojen tuulta vastaan ja sinnitteli väsyneen hiihtäjän päällä sohjoisilla laduilla. Se kesti painavan päivärepun painon alla patikoidessa ja jaksoi mukisematta nuotiopaikan savuisessa tunnelmassa. Ihan harmittaa laittaa paita nyt kaappiin kevättä piiloon. Tai jos sittenkin jätän paidan vielä esille siltä varalta, että juhannuksena tulee lunta ja heinäkuussa on nollakeli. Suomen kesä ei neulojaa petä.










Huomatkaa, mikä huivi on kaulassa. Aiemmin talvella neulomani alpakkainen huivi, jonka aluksi
hylkäsin lahjoitettavien koriin, mutta joka sittemmiten on ollut mukanani lähes kaikkialla ja osoittautunut mitä parhaimmaksi huivi-kumppaniksi. Hyi minua.


Ja ei hätää, myös aiemmin postaamani Eräritaritar oli reissussa mukana. Se pääsi hieman hienompaan käyttöön, kevyemmille retkille ja esiteltäväksi hiihtokahvioissa ja ravintoloissa. Se oli jopa vähän polleana näistä esittelyistä. Ja ihan syystä.


4 kommenttia:

  1. Villa on ihan parasta ominaisuuksiltaan ja varmasti toimii retkiolosuhteissa mainiosti! Onpa ihana tuo vaaleanpunainen ♥ Oikein hyvin näköjään sopivat Isagerit ja Isoveljet samaan puseroon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, villa on parasta materiaalia ulkoiluun, mitä päälleen voi laittaa. Onneksi olen sen oppinut. Isagerin ja Isoveljen liitto oli kyllä mukava yllätys itsellenikin :)

      Poista
  2. Ihanan leveät "raidat" tai palkit!

    Neuloin keväällä kerran isännälle hienon helmineulepuseron, jonka olemassaolon unohdimme molemmat totaalisesti, ja käyttämättähän se jäi... Älä sinä tee samaa virhettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minä taidan olla leveiden raitojen ystävä selvästikin. Uskon, että tätä paitaa tulee kyllä pidettyä, onhan tämä tehty juuri tiettyä tarkoitusta varten :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.