Luitko otsikon muutamaan kertaan? Pakko oli nimetä tämä paita Eräritarittareksi (huh, pitipä tavuttaa muutamaan otteeseen tuokin!). Alkuperäinen ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta ohje nimeltä Riddare, joka on islantia ja tarkoittaa ritaria. Minä tein tästä naisten version, siksi -tar pääte. Ja paita kuvattiin siskon kanssa lauantain eräretkellä.
Mitä: Eräritaritar (alkuperäinen ohje Riddare kirjasta Islantilaisia neuleita)
Olen tästä hieman ylpeä. Ehkä aika paljonkin ylpeä. Sillä en ole mikään kirjoneuleguru. Muutaman kerran olen kirjoneuletta tehnyt, ja useamman kerran siinä epäonnistunut. Nyt olin kerrankin kaukaa viisas, ja opettelin ensin kirjoneuletekniikat alta pois, niin että paita onnistui sutaista sitten kerralla. Tai melkein kerralla. En purkanut kuin kerran kaarrokeosan. Se on vähän. Jos tuijottaa tuota kaarroketta tarkemmin, siellä on muutama kierros, jotka aiheuttivat päänvaivaa kolmen langan kanssa, joista ainakin kahta piti välillä sitoa ja muistaa lankadominanssi ja äh. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tästä tuli parempi kuin osasin kuvitellakaan!
Kirjoneuletekniikoista opettelin ensinnäkin lankadominanssin. Eli sen, miten päin lankoja pidellään. Ja niitähän pidellään sitten samoin päin hamaan tappiin asti. Täällä ainakin havainnollistava teksti lankadominassista.
Sitten se lankojen pitäminen käsissä, niin, että ne tosiaan on samassa järjestyksessä koko ajan. Kokeilin ensin tätä. Hyvä ohje, ja toimi kyllä muissa hommissa, joissa oli lyhyempiä langanjuoksuja mutta ei tässä työssä. Kaikkea kannattaa silti kokeilla. Lopulta päädyin pitämään lankoja näin (löytyy sivun lopusta). Silloin kun työssä oli kolme lankaa samaan aikaan ja niitä sidottiin tuonne ja tänne (niitä rivejä ei tässä paidassa muuten montaa ollut - onneksi), otin käyttöön viidakon lait: yksi lanka sormella, muut oman onnensa nojassa työn takapuolella. Mites se sanonta meni; kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja kirjoneulomisessa. Eikö?
Tämä on ihan kaikkien tapojeni vastaista, mutta neuloin myös mallitilkun! Ja kyllä sanon, että kannatti. Nyt osasin ennakoida ja valita löysähkölle käsialalleni ohjetta hieman pienemmät puikot. Ja kas, samaan neuletiheyteen päästiin ja neule sopii päälleni täydellisesti. Menin jopa niin pitkälle, että tutkin aiemmin paidan tehneiden kommentteja (tämä on oikeasti niin neuletapojeni vastaista tällainen huolellisuus), ja sain selville, että tässä mallissa (kuten ilmeisesti aika monessa kirjan muussakin mallissa) hihat ovat, ainakin naisten käsiin, suunnattoman isot. Ne teinkin omasta päästä. Pieniä vaikeuksiahan se aiheutti siinä kohtaa, kun hihat piti yhdistää vartalo-osaan. Mutta hei, siitäkin selvittiin!
Ja nyt mulla on kauniimpaakin kauniimpi Eräritaritar-paita. Minä onnellinen. Yhtä onnellinen kuin kuvausassistenttimme tässä kuvassa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
- Sanna
Mitä: Eräritaritar (alkuperäinen ohje Riddare kirjasta Islantilaisia neuleita)
Mistä: Ístex Léttlopi
Miten: Alhaalta ylös koivupuisilla pyöröillä 3,0 ja 4,0
Miksi: Kevään viimeisille pakkaspäiville 
Olen tästä hieman ylpeä. Ehkä aika paljonkin ylpeä. Sillä en ole mikään kirjoneuleguru. Muutaman kerran olen kirjoneuletta tehnyt, ja useamman kerran siinä epäonnistunut. Nyt olin kerrankin kaukaa viisas, ja opettelin ensin kirjoneuletekniikat alta pois, niin että paita onnistui sutaista sitten kerralla. Tai melkein kerralla. En purkanut kuin kerran kaarrokeosan. Se on vähän. Jos tuijottaa tuota kaarroketta tarkemmin, siellä on muutama kierros, jotka aiheuttivat päänvaivaa kolmen langan kanssa, joista ainakin kahta piti välillä sitoa ja muistaa lankadominanssi ja äh. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tästä tuli parempi kuin osasin kuvitellakaan!
Kirjoneuletekniikoista opettelin ensinnäkin lankadominanssin. Eli sen, miten päin lankoja pidellään. Ja niitähän pidellään sitten samoin päin hamaan tappiin asti. Täällä ainakin havainnollistava teksti lankadominassista.
Sitten se lankojen pitäminen käsissä, niin, että ne tosiaan on samassa järjestyksessä koko ajan. Kokeilin ensin tätä. Hyvä ohje, ja toimi kyllä muissa hommissa, joissa oli lyhyempiä langanjuoksuja mutta ei tässä työssä. Kaikkea kannattaa silti kokeilla. Lopulta päädyin pitämään lankoja näin (löytyy sivun lopusta). Silloin kun työssä oli kolme lankaa samaan aikaan ja niitä sidottiin tuonne ja tänne (niitä rivejä ei tässä paidassa muuten montaa ollut - onneksi), otin käyttöön viidakon lait: yksi lanka sormella, muut oman onnensa nojassa työn takapuolella. Mites se sanonta meni; kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja kirjoneulomisessa. Eikö?
Tämä on ihan kaikkien tapojeni vastaista, mutta neuloin myös mallitilkun! Ja kyllä sanon, että kannatti. Nyt osasin ennakoida ja valita löysähkölle käsialalleni ohjetta hieman pienemmät puikot. Ja kas, samaan neuletiheyteen päästiin ja neule sopii päälleni täydellisesti. Menin jopa niin pitkälle, että tutkin aiemmin paidan tehneiden kommentteja (tämä on oikeasti niin neuletapojeni vastaista tällainen huolellisuus), ja sain selville, että tässä mallissa (kuten ilmeisesti aika monessa kirjan muussakin mallissa) hihat ovat, ainakin naisten käsiin, suunnattoman isot. Ne teinkin omasta päästä. Pieniä vaikeuksiahan se aiheutti siinä kohtaa, kun hihat piti yhdistää vartalo-osaan. Mutta hei, siitäkin selvittiin!
Ja nyt mulla on kauniimpaakin kauniimpi Eräritaritar-paita. Minä onnellinen. Yhtä onnellinen kuin kuvausassistenttimme tässä kuvassa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
- Sanna
.png)
